Yhteistoiminnassa asiakkaan parhaaksi

Joensuussa on oltu viime kuukaudet soten historian yhden suurimman muutoksen äärellä. Siun sote käynnisti toimintansa tammikuun ensimmäisenä päivänä. Kunnan hoidettavaksi jäi edelleen paljon asioita, eikä työllisyys ollenkaan tehtävistä vähäisimpänä. Työttömän asiakkaan palvelut ovat olleet melko lailla hajallaan aiemminkin, mutta uusi sote-kunta-rajapinta voi lisätä vaikeuskerrointa asiakkaan kokonaisuuden hallinnassa.

Miten tulevaisuudessa varmistamme asiakkaan koordinoidun palvelun ja riittävän tuen uudessa mahdollisesti entisestään pirstaloituneemmassa soten, kunnan, kolmannen sektorin ja yksityisten palveluiden sekamelskassa? Miten käy paljon apua tarvitsevien ihmisten, kuten pitkäaikaistyöttömien, valtakunnallisessa sotessa? Itse uskon naivisti edelleen yhteistoiminnan voimaan. Sitä on tehtävä entistä voimakkaammin organisaatioiden joka tasolla, johdosta asiakasrajapintaan asti ja myös organisaatiorajojen yli.

Yhteistoiminnan lisäksi tarvitsemme palvelurakenneuudistusta, jota meillä itärajalla on lähdetty tekemään monella rintamalla niin sotessa kuin kunnassa. ODA-tuotteet tai vastaavat kaltaisensa eivät tietenkään päälle liimattuna vanhaan toimintaan tuo onnea asiakkaan prosessiin. Siksi meidän on ensin muutettava palvelut vastaamaan asiakkaiden tarpeita.

Meillä työllisyyspalveluita on uudistettu voimakkaasti mm. lisäämällä painopistettä pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisyyn. Sotessa on lähdetty rakentamaan paljon apua tarvitsevien palveluita osana tulevia sote-keskuksia. Paljon apua tarvitsevissa ihmisissä ja perheissä on usein paljon pitkäaikaistyöttömiä, joten näiden asiakkaiden palvelukokonaisuuksissa on erityisen tärkeää eri toimijoiden välinen yhteistoiminta. Koska asiakkaan todellinen elämänpolku kulkee yleensä yli erilaisten hallinnollisten rajapintojen, meidän kannattaa kehittää palveluita yhdessä eri organisaatioiden kanssa.

Yksi olennainen ratkaisun avain meiltä vielä puuttuu, nimittäin asiakkaan yksi suunnitelmapohja. ODA:n omasuunnitelman avulla voidaan tulevaisuudessa varmistaa asiakkaan hallittu prosessi kentällä, jossa todellinen lisäarvo asiakkaalle syntyy tai on syntymättä. Asiakkaan kanssa yhdessä tehty suunnitelma voi toimia punaisena lankana asiakkaan polulla, jolla kulkee monta toimijaa joskus pitkänkin aikaa. Omasuunnitelma tulee säästämään myös rahaa ja resursseja, niin asiakkaan kuin organisaatioiden, kun turha poukkoilu paikasta toiseen ja päällekkäinen tohina vähenee.

Täältä itärajalta päin katsottuna näyttää siltä, että työttömien osalta käynnissä olevat uudistukset ovat enemmän mahdollisuus kuin uhka. Vaikeuksia tulee edelleen olemaan palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisessa, mutta ne eivät ole niin isoja kuin voisi kuvitella. Siksi koska täällä meillä on tapana tehdä ja sanoa: ”myö yhes”.


Teksti: Jaana Kurki
Projektipäällikkö, Joensuun kuntapilotti

Toimintaky lähestymistapana pitkäaikaistyöttömien hyvinvointiin

Joensuun osaprojektissa testaamme ODA-tuotteita pitkäaikaistyöttömillä asiakkailla. Olemme pohtineet, mitä asioita tulisi erityisesti työttömiltä kysyä mm. sähköisessä hyvinvointitarkastuksessa. Loppujen lopuksi emme ole löytäneet kovin paljon eroja siihen, mitä tulisi kysyä keneltä tahansa, jonka hyvinvoinnin kokonaisuutta ollaan kartoittamassa. Ihmisen toimintakyky koostuu psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Kokonaisuuteen voi liittää myös toimintaympäristön, jossa olemme ja elämme. Työkyvyn voi taas ajatella olevan osa toimintakyvyn kokonaisuutta. Toimintakyvyn näkökulma auttaa meitä tarkastelemaan ihmisen tilannetta muutenkin kuin työttömyyden leima asiakkaan otsassa. ODA mahdollistaa meille tämän uuden lähestymistavan digitaalisesti.

Tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömän palvelut ovat yleisesti aika lailla hajallaan ja taustavaikuttaja työttömyyden ”hoitoon” voi olla taloudellinen. Työttömien palvelut ovat usein kunnittain hieman eri tavoin järjestetty, mutta yhteistä on ainakin se, että tällä hetkellä kunnat maksavat yli 300 päivää työttömänä työmarkkinatuella olleen henkilön työmarkkinatukilaskusta 50 prosenttia ja yli 1000 päiväläisen osalta jopa 70 prosenttia. Työmarkkinatukilaskun pienentäminen onkin ollut Joensuun osaprojektin lähtökohta. Matkan varrella olemme kuitenkin fokusoineet projektin tavoitteen pitkäaikaistyöttömän hyvinvoinnin parantamiseen. Oletus on, että työttömän ihmisen toimintakyvyn parantuessa myös työllistymisedellytykset paranevat. Jos ihminen saa töitä, pääsee koulutukseen tai aloittaa esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan, hän poistuu työmarkkinatukilaskulta. Työttömän asiakkaan hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeintä on löytää sopiva ratkaisu juuri hänelle, jolloin se on pidemmällä tähtäimellä vaikuttavaa myös kunnalle.

Joensuun projektissa olisi vähemmän haasteita, jos alueellamme olisi tarjota kaikille työtä tarvitseville heille sopivaa työtä. Heinäkuussa 2016 työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Pohjois-Karjalassa 18,7 %, joka on maamme korkeimpia. Työpaikkojen lisääntyminen ei kuitenkaan pelkästään ratkaise työttömyyttä millään muullakaan alueella. Osa pitkäaikaistyöttömistä tarvitsee monen asiantuntijan apua, jossa kokonaisuuden hallinta ja ensisijaisen ongelman tunnistaminen ajoissa ja oikein korostuu. Jos pitkäaikaistyöttömän akuutein ongelma on esimerkiksi vaikea unettomuus tai perheen isot taloudelliset huolet, työllistämistoimet eivät ole juuri siinä hetkessä keskiössä. Ihmisen perustarpeista tulee huolehtia ensin. Haasteena tällä hetkellä on, että osa ihmisistä on ollut työttömänä niin pitkään, että työllistyminen moninaisten ongelmien vuoksi on jo täysin epärealistinen haave. Meidän tulisikin keskittyä ennakoimaan työttömäksi jäävien hyvinvointipulmia, jotta perusasioiden puutteet eivät muodostu työllistymisen esteeksi.

Olemme havainneet, että ihmiset ovat tottuneet kertomaan tietynlaisia asioita tietyille tahoille: lääkärille puhutaan terveyspulmista, sosiaalityöntekijälle velka-asioista ja te-toimistossa työstä. Kaikki nämä asiat liittyvät ihmisen hyvinvointiin. Työntekijät taas lähestyvät asiakkaan tilannetta omien professioiden ja organisaatioiden näkökulmasta. Tässä kuviossa saattaa ihan tahattomasti jäädä asiakkaan ongelman juurisyy tunnistamatta. Kellään ei välttämättä ole käsitystä asiakkaan kokonaistilanteesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä syystä Joensuun osaprojektissa kokeillaan yhteistä avuntarpeen arviointia, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työllisyysyksikön työntekijät tapaavat asiakkaan yhdessä. Kyse on yhteistoiminnasta, jossa pyritään asiakkaan kanssa synnyttämään ymmärrys hänen kokonaistilanteesta. Tällä tavoitellaan myös asiakkaan prosessin nopeampaa käynnistymistä verrattuna aikaisempaan toimintamalliin, jossa asiakas käy yksittäin eri työntekijöiden vastaanotolla. Tällekin mallille lienee edelleen paikkansa, mutta haluamme testata, mitä lisäarvoa yhteisarviointi asiakkaalle tuo.

Alustavia havaintoja on siitä, että yhteisessä tapaamisessa päästään helpommin juurisyyn äärelle. Esimerkiksi sosiaalityöntekijä haluaa tarkentaa asunto-asiaa, eikä tyydykään vastaukseen, että ”asun rivitalossa”. Selviääkin, että itseasiassa talo on menossa alta vuokrarästien takia. Yhteisessä tapaamisessa tietoa yhdistetään. Toinen työntekijä kysyy asiaa, joka ei muille tullut mieleen, mutta voi olla ratkaiseva asiakkaan prosessin etenemisen kannalta. On eri asia laittaa asiakkaan asia tiedoksi toiselle työntekijälle, kuin käydä asiaa yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Tapaamisessa sovitaan myös siitä, kuka on asiakkaan vastuutyöntekijä. Näin muiden ei tarvitse huolehtia asiakkaan asiasta ennen kuin seuraavan kerran, kun tarvitaan muiden ammattilaisten tukea. Asiakkaan suunnitelmasta voi tarkistaa tilanteen etenemisen. Yksinkertaista sinänsä, mutta ei arkipäivää. Valitettavasti esimerkiksi erilliset tietojärjestelmät eivät vielä tätä toimintaa riittävästi tue.



Kuva: iStock

Tulevaisuudessa tavoittelemme, että ihminen voi kotona rauhassa täyttää sähköisen hyvinvointitarkastuksen, jossa huomioidaan toimintakyvyn kaikki osa-alueet, ja saada neuvoja hyvinvointivajeiden ratkaisemiseen myös ilman viranomaisen luo päätymistä. Tavoitteena on, että hän voi arvioida omaa tilannettaan oltuaan vain päivän työttömänä ja kenties tunnistaa ajoissa omia hyvinvointiriskejään, jotka heikentävät työllistymisedellytyksiä. Sähköisellä hyvinvointitarkastuksella tavoitellaan myös niitä ihmisiä, joiden on vaikea kertoa niistä oikeista pulmistaan viranomaiselle kasvokkain. Työntekijät voivat hyödyntää asiakkaan täyttämää hyvinvointitarkastusta etukäteen valmistautuessaan tapaamiseen, jossa lähtökohtana on apua tarvitseva ihminen.

Teksti: Jaana Kurki, Joensuun osaprojektin projektipäällikkö