Joensuun
osaprojektissa testaamme ODA-tuotteita pitkäaikaistyöttömillä asiakkailla.
Olemme pohtineet, mitä asioita tulisi erityisesti työttömiltä kysyä mm. sähköisessä
hyvinvointitarkastuksessa. Loppujen lopuksi emme ole löytäneet kovin paljon
eroja siihen, mitä tulisi kysyä keneltä tahansa, jonka hyvinvoinnin
kokonaisuutta ollaan kartoittamassa. Ihmisen toimintakyky koostuu psyykkisestä,
fyysisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Kokonaisuuteen voi liittää myös
toimintaympäristön, jossa olemme ja elämme. Työkyvyn voi taas ajatella olevan
osa toimintakyvyn kokonaisuutta. Toimintakyvyn näkökulma auttaa meitä
tarkastelemaan ihmisen tilannetta muutenkin kuin työttömyyden leima asiakkaan
otsassa. ODA mahdollistaa meille tämän uuden lähestymistavan digitaalisesti.
Tällä
hetkellä pitkäaikaistyöttömän palvelut ovat yleisesti aika lailla hajallaan ja taustavaikuttaja
työttömyyden ”hoitoon” voi olla taloudellinen. Työttömien palvelut ovat usein
kunnittain hieman eri tavoin järjestetty, mutta yhteistä on ainakin se, että
tällä hetkellä kunnat maksavat yli 300 päivää työttömänä työmarkkinatuella olleen
henkilön työmarkkinatukilaskusta 50 prosenttia ja yli 1000 päiväläisen osalta
jopa 70 prosenttia. Työmarkkinatukilaskun pienentäminen onkin ollut Joensuun
osaprojektin lähtökohta. Matkan varrella olemme kuitenkin fokusoineet projektin
tavoitteen pitkäaikaistyöttömän hyvinvoinnin parantamiseen. Oletus on, että työttömän
ihmisen toimintakyvyn parantuessa myös työllistymisedellytykset paranevat. Jos
ihminen saa töitä, pääsee koulutukseen tai aloittaa esimerkiksi kuntouttavan
työtoiminnan, hän poistuu
työmarkkinatukilaskulta. Työttömän asiakkaan hyvinvoinnin näkökulmasta
tärkeintä on löytää sopiva ratkaisu juuri hänelle, jolloin se on pidemmällä
tähtäimellä vaikuttavaa myös kunnalle.
Joensuun
projektissa olisi vähemmän haasteita, jos alueellamme olisi tarjota kaikille
työtä tarvitseville heille sopivaa työtä. Heinäkuussa 2016 työttömien
työnhakijoiden osuus työvoimasta oli Pohjois-Karjalassa 18,7 %, joka on maamme
korkeimpia. Työpaikkojen lisääntyminen ei kuitenkaan pelkästään ratkaise
työttömyyttä millään muullakaan alueella. Osa pitkäaikaistyöttömistä tarvitsee
monen asiantuntijan apua, jossa kokonaisuuden hallinta ja ensisijaisen ongelman
tunnistaminen ajoissa ja oikein korostuu. Jos pitkäaikaistyöttömän akuutein
ongelma on esimerkiksi vaikea unettomuus tai perheen isot taloudelliset huolet,
työllistämistoimet eivät ole juuri siinä hetkessä keskiössä. Ihmisen
perustarpeista tulee huolehtia ensin. Haasteena tällä hetkellä on, että osa
ihmisistä on ollut työttömänä niin pitkään, että työllistyminen moninaisten
ongelmien vuoksi on jo täysin epärealistinen haave. Meidän tulisikin keskittyä
ennakoimaan työttömäksi jäävien hyvinvointipulmia, jotta perusasioiden puutteet
eivät muodostu työllistymisen esteeksi.
Olemme
havainneet, että ihmiset ovat tottuneet kertomaan tietynlaisia asioita
tietyille tahoille: lääkärille puhutaan terveyspulmista, sosiaalityöntekijälle
velka-asioista ja te-toimistossa työstä. Kaikki nämä asiat liittyvät ihmisen
hyvinvointiin. Työntekijät taas lähestyvät asiakkaan tilannetta omien
professioiden ja organisaatioiden näkökulmasta. Tässä kuviossa saattaa ihan
tahattomasti jäädä asiakkaan ongelman juurisyy tunnistamatta. Kellään ei välttämättä
ole käsitystä asiakkaan kokonaistilanteesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tästä syystä Joensuun osaprojektissa kokeillaan yhteistä avuntarpeen
arviointia, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden ja työllisyysyksikön
työntekijät tapaavat asiakkaan yhdessä. Kyse on yhteistoiminnasta, jossa pyritään
asiakkaan kanssa synnyttämään ymmärrys hänen kokonaistilanteesta. Tällä
tavoitellaan myös asiakkaan prosessin nopeampaa käynnistymistä verrattuna
aikaisempaan toimintamalliin, jossa asiakas käy yksittäin eri työntekijöiden
vastaanotolla. Tällekin mallille lienee edelleen paikkansa, mutta haluamme
testata, mitä lisäarvoa yhteisarviointi asiakkaalle tuo.
Alustavia
havaintoja on siitä, että yhteisessä tapaamisessa päästään helpommin juurisyyn
äärelle. Esimerkiksi sosiaalityöntekijä haluaa tarkentaa asunto-asiaa, eikä
tyydykään vastaukseen, että ”asun rivitalossa”. Selviääkin, että itseasiassa
talo on menossa alta vuokrarästien takia. Yhteisessä tapaamisessa tietoa
yhdistetään. Toinen työntekijä kysyy asiaa, joka ei muille tullut mieleen,
mutta voi olla ratkaiseva asiakkaan prosessin etenemisen kannalta. On eri asia
laittaa asiakkaan asia tiedoksi toiselle työntekijälle, kuin käydä asiaa
yhdessä läpi asiakkaan kanssa. Tapaamisessa sovitaan myös siitä, kuka on
asiakkaan vastuutyöntekijä. Näin muiden ei tarvitse huolehtia asiakkaan asiasta
ennen kuin seuraavan kerran, kun tarvitaan muiden ammattilaisten tukea. Asiakkaan
suunnitelmasta voi tarkistaa tilanteen etenemisen. Yksinkertaista sinänsä,
mutta ei arkipäivää. Valitettavasti esimerkiksi erilliset tietojärjestelmät
eivät vielä tätä toimintaa riittävästi tue.
 |
Kuva: iStock |
Tulevaisuudessa
tavoittelemme, että ihminen voi kotona rauhassa täyttää sähköisen
hyvinvointitarkastuksen, jossa huomioidaan toimintakyvyn kaikki osa-alueet, ja
saada neuvoja hyvinvointivajeiden ratkaisemiseen myös ilman viranomaisen luo
päätymistä. Tavoitteena on, että hän voi arvioida omaa tilannettaan oltuaan
vain päivän työttömänä ja kenties tunnistaa ajoissa omia hyvinvointiriskejään,
jotka heikentävät työllistymisedellytyksiä. Sähköisellä hyvinvointitarkastuksella
tavoitellaan myös niitä ihmisiä, joiden on vaikea kertoa niistä oikeista pulmistaan
viranomaiselle kasvokkain. Työntekijät voivat hyödyntää asiakkaan täyttämää
hyvinvointitarkastusta etukäteen valmistautuessaan tapaamiseen, jossa
lähtökohtana on apua tarvitseva ihminen.
Teksti: Jaana Kurki, Joensuun osaprojektin projektipäällikkö