Kohti Baabelin tornia

Muutos turkulaisessa katukuvassa on tapahtunut vähitellen. Ensin sitä ei juuri huomannutkaan – paitsi kesäisin, jolloin turistien Turun kuuluikin vetää puoleensa ihmisiä eri puolilta maailmaa. Sitten yhtäkkiä ja varoittamatta turistin näköiset ihmiset olivatkin oleellinen osa katukuvaa läpi vuoden, käyttäytyen kuin muutkin turkulaiset: kuin kotonaan. Busseissa, kaduilla, kouluissa, kahviloissa ja terveydenhuollon toimipisteissä alkoi kuulua meille vieraita kieliä. Välillä seassa voi olla tuttuja sanoja, suomen kieltä vieraiden fraasien seassa, mutta meille koto-suomalaisille vierasta kieltä yhtä kaikki.

Vuoden 2015 lopussa turkulaisista 10,1 % puhui äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Se on selvästi enemmän kuin ruotsinkielisten osuus, joka kaksikielisessä Turussa, kulttuurin ja historian kehdossa, on 5,4 % väestöstä. Vielä vuonna 2000 muun kielisten osuus Turun väestöstä oli ollut 4,1 %, kymmenen vuotta aiemmin 0,8 %.

Maassa jo jonkin aikaa asuneet lapset ja nuoret ovat suomen parissa nopeasti kuin kotonaan. Tilanne on toinen maahan vasta aikuisina tulleilla sekä tuoreilla maahantulijoilla. Heidän pärjäämisensä uudessa kotimaassa ja uudella kielellä on pitkään – jopa pysyvästi – riippuvaista virallisista ja vähemmän virallisista tulkeista.

Miten heidän käy paikallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa? Muualta Suomeen muuttaneilla on samanlaisia tarpeita kuin koto-suomalaisillakin: tarve tulla toimeen, tarve saada hoitoa sairauksiin, tarve tulla ymmärretyksi ja tarve ymmärtää. Lisäksi uusi tulokas saattaa tarvita apua johonkin erityisongelmaan, joita voi koitua vaikkapa lähtömaan erilaisesta mikrobiympäristöstä, terveydenhuollon palvelujärjestelmästä taikka traumaattisista kokemuksista ennen Suomeen tuloa. Meidän kotoperäiset terveydenhuollon organisaatiomme eivät ole aina kovin sallivia ja ymmärtäväisiä tavallisuudesta poikkeaville koto-suomalaisillekaan. Vielä enemmän hankaluuksia kohtaa arvatenkin se organisaatioitamme tarvitseva, jonka äidinkieli ei ole suomi tai edes ruotsi.

Turussa ulkomaalaistoimisto palvelee pakolaisia ja myönteisen oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita heidän sosiaalisissa tai terveysongelmissaan kolmen vuoden ajan. Muut maahanmuuttajat saavat terveyspalveluita oman asuinalueensa tai valintansa mukaisella terveysasemalla. Jo pelkkien väestölukujen perusteella voi helposti arvata, että jokainen sosiaali- ja terveydenhuollon toimipiste saa oman osansa maahanmuuttajista, joilla kieli ja kulttuuri ovat vielä hiukan hakusessa. Tiedonvälittäjiä ja molemminpuolisen ymmärryksen auttajia tarvitaan silloin paljon ja erilaisia.

Yksi apuväline yhteisen kielen ja ymmärryksen löytymiseksi tulee olemaan ODA-hankkeen sähköinen omahoitopalveluiden kokonaisuus. Turussa pilotoidaan sähköistä hyvinvointikyselyä ulkomaalaistoimiston asiakkailla: asiakas näkee ja täyttää kyselyn omalla kielellään, työntekijä ottaa sen vastaan omallaan. Matkan varrella riittää taklattavaa, lähtien asiakkaiden lukutaidon vajeista ja kielten laajasta kirjosta aina organisaation omien kehityskohteiden toiminnallisen muutoksen toteuttamiseen. Erinomaisena apuna on Turun seudun tulkkikeskus, joka auttaa sähköisen lomakkeen luomisessa ja samalla miettii hankeyhteistyössä uusia keinoja lisätä ymmärrystä kaiken kirjavissa asiakastilanteissa. Odotukset hankkeelle ovat isot, mutta niin ovat käytettävät välineetkin pystyviä ja älykkäitä.

 

Teksti: Katariina Korkeila, terveyspalveluiden palvelualuejohtaja, Turun kaupungin hyvinvointitoimiala

Valtakunnallisen ODA-ohjausryhmän jäsen